Schwarzwaldilainen Rudolf Maier ajaa ensimmäistä Arocs‑tukkiautoa, jossa on MirrorCam sekä Doll ratioplus ‑perävaunu.
Tien päällä maailmanuutuuden kanssa.
Rudolf Maier tarttuu tottuneesti nosturinsa kouralla Arocsinsa perässä olevaan perävaunuun. Hän laskee kaksiakselisen ajoneuvon varovasti maahan kuorma-auton taakse. Sen jälkeen hän tarttuu yhteen metsätien reunassa olevista suurista rungoista. Hän nostaa valtavan puun ilmaan ja kääntää sen perävaunun piikeillä varustettuun ulkonemaan, josta käytetään myös nimeä kampa. Nyt hän voi siirtää perävaunun rungon avulla taakse oikeaan asentoon. Loppujen runkojen lastaus voi alkaa.
Maier on kolmen miehen puunkuljetusyrityksen johtaja Lierbachista Keski-Schwarzwaldista. Itsekin ajava yrittäjä on todellinen virtuoosi nosturinsa kanssa. Hän kiertää ja kääntää jopa kaksi tonnia painavia puita ällistyttävän nopeasti ja senttimetrin tarkkuudella ja sijoittaa ne tarkasti vetoauton ja perävaunun väliin. Kun lastaus on päättynyt, tukit muodostavat yhdessä vakaan yksikön, joka voidaan kuljettaa turvallisesti sahalle.
”On kehitettävä tuntuma puuhun ja arvioitava tarkasti, mistä kohtaa tukkiin on tartuttava, kuinka painava se on ja pystyykö nosturi nostamaan sen vapaasti vai onko puu lastattava kahdella vedolla”, kertoo 51‑vuotias Maier. ”Joidenkin runkojen kohdalla tulevat nosturinkin rajat vastaan.”
Yritysjohtajan jokainen liike on harkittu myös, kun hän ajaa yhdistelmäajoneuvoa metsän kapeilla väylillä. On vaikuttava näky, kuinka raskas tukkiauto rullaa nipin napin lujitettuja reittejä kohti laaksoa: keltaiset varoitusvalot edessä ja takana vilkkuvat tahdissa. Maier ohjaa 40:tä tonnia senttimetrin tarkkuudella jokaisesta serpentiinimutkasta. Perävaunu, joka on liitetty Arocsiin vain runkojen ja ohuen syöttökaapelin kautta, ohjautuu taianomaisesti aina tarkasti vetoauton jäljessä.
Dollin jälki jäljessä ‑ohjaus.
Päällirakennevalmistaja Doll on kehittänyt mukana ohjautuvan ratioplus-tyyppisen perävaunun yhdessä Karlsruhen teknillisen yliopiston kanssa. Rudolf Maier osallistui prosessiin jo kehitysvaiheessa käytännön testaajana. ”Automaattinen jälki jäljessä -ohjaus on suuri helpotus erityisesti metsässä”, kertoo Maier. Kaikkea, mitä perävaunussa ja sen ympärillä tapahtuu, valvotaan kuitenkin myös kameroilla – varmuudessa vara parempi. Ja jos jokin mutka on kaikesta huolimatta liian ahdas, kuljettaja voi säätää ratioplus-perävaunun akseleita ajon aikana etäohjauksella niin, että yhdistelmä voidaan pakottaa käännöksestä.
Erityistä ei ole vain Dollin älykäs perävaunu, vaan myös vetoauto: Rudolf Maierin uusi tukkiauto on nimittäin ensimmäinen lajiaan, joka on rakennettu MirrorCamilla varustetun Arocsin pohjalle. Auto on varustettu Multimedia Cockpitillä, optimoidulla Tempomat- ja vaihteistonohjauksella Predictive Powertrain Control sekä MirrorCamilla.
Maier pitää erityisesti digitaalisesta peruutuspeilistä: ”Lika ja vesi eivät vaikuta järjestelmään. Siksi se on lasiseen peruutuspeiliin verrattuna ylivoimainen. Lisäksi metsässä oksat painavat suuret peilit usein autoa vasten. Tätä ei tapahdu MirrorCamin pienten kameravarsien kanssa. Lisäksi minusta on hyvä, että sivuikkunoista on esteetön näkymä, kun kamerat ovat ylhäällä katolla eivätkä peilit peitä näkymää. Se auttaa erittäin paljon siirtelyssä ja jyrkissä kaarteissa.”
Maier valitsi ilmajousitetun mallin Arocs 2658 6×4, jonka akseliväli on 3,90 metriä. Auto toimii huippumoottorin OM 473 avulla, jonka iskutilavuus on 15,6 litraa, teho täydet 425 kW ja enimmäisvääntömomentti 2.800 newtonmetriä. Siten yhdistelmä selviää suvereenisti Schwarzwaldin jyrkimmistäkin nousuista.
”Lika ja vesi eivät vaikuta järjestelmään. Siksi se on lasiseen peruutuspeiliin verrattuna ylivoimainen.”
Paras auto metsään ja tielle.
Maier on hankkinut Mercedes‑Benz-kuorma-autoja jo vuodesta 1989 lähtien. Arocs on jo kahdestoista tähdellä varustettu kuorma-auto. Nykyiset, erityisen kestävät ja säästeliäät kuusisylinteriset rivimoottorit ovat korkeampia kuin aiemmat V-moottorit, joten Maier on teettänyt kattosyvennyksen Bickel-jälkiasennusyrityksessä. Näin hän pystyy laskemaan Loglift-nosturinsa, joka on säätöpumpulla varustettua tyyppiä 251, ohjaamon päälle auton ollessa lastattu, ja korkeus jää silti alle 3,95 metrin.
”On olemassa myös nostureita, jotka voi taittaa ohjaamon taakse”, kertoo Maier. ”Silloin ei tarvita syvennystä. Sellaiset mallit ovat kuitenkin painavampia ja vaativat enemmän asennustilaa. Silloin hyötykuormani olisi pienempi ja minun olisi valittava pidempi akseliväli, mikä heikentäisi kääntyvyyttä.”
Kuljetusyrittäjä haluaa yksinkertaisesti parhaan auton metsään ja tielle. ”Olen toiminut alalla jo pitkään, enkä todellakaan halua tehdä kompromisseja tehokkuuden tai turvallisuuden kustannuksella.” Maierin asiakkaat, jotka ovat ennen kaikkea sahoja, metsäalan yrityksiä ja puukaupan harjoittajia, ovat tähän tyytyväisiä. He nimittäin tietävät, että Maier kuljettaa tukit aina kuten on sovittu.
Ennen vanhaan puut kuljetettiin suurina lauttoina Schwarzwaldista tulevia laskujokia pitkin Reinille ja aina Amsterdamiin asti, missä niitä käytettiin laivanrakennukseen. Nykyään tukkeja käytetään yleensä esimerkiksi kattotuolien rakennusmateriaalina. ”Selkäpuut ovat yleensä yli kymmenmetrisiä, ja ne pitäisi valmistaa yhdestä kappaleesta”, selittää Rudolf Maier, jonka isoisäkin toimi aikanaan puunkuljetusalalla. ”Minun kuljettamani rungot ovat jopa 20 metriä pitkiä. Silloin sahaaja voi valita pitkästä rungosta parhaan kappaleen palkkia varten.” Tämän sanottuaan Maier purkaa puut kuormasta Müllerin sahalla Renchtalissa Schwarzwaldin juurella – turvallisesti ja nopeasti, kuten nosturivirtuoosille sopii.
Kuvat: Henrik Morlock
Video: Martin Schneider-Lau