Schick Groupin Arocsit kuljettavat teräsbetonielementtejä Frankfurtin lentokentän uuden terminaalin rakentamiseen. Kolossit painavat jopa 44 tonnia – mutta se ei ole ongelma.

Frankfurtin lentokentän itäosaan kasvaa pala palalta uusi terminaali 3. Terminaalin läpi on tarkoitus kulkea vuosittain jopa 25 miljoonaa matkustajaa. Projektissa mukana: Schick Group -konserni Bad Kissingenin kaupungista. Se vastaa terminaalin H- ja J-siipien sekä lähes 70 metriä korkean lennonjohtotornin rakentamisesta. Ei mikään pikkuhomma: yksin J-siipi on 600 metriä pitkä ja koostuu kolmesta tasosta.

”Käytössämme on lähes 70 yli 7,5 tonnin autoa”, kertoo ajokalustopäällikko ja ajojärjestelijä Stefan Eichholz. ”Pääasiassa kyseessä ovat Arocs-malliset betoniautot, kippiautot ja puoliperävaunun vetoautot.” Tällä hetkellä hänen tiiminsä tehtävänä on 86 teräsbetonisen Y-tuen kuljetus uuden terminaalin 3 rakentamista varten. Yksittäiset tuet painavat 22 tonnista lähes 44 tonniin, minkä vuoksi Schick‑kuljettajat saavat olla liikkeellä vain öisin.

Niin kuin nyt kellon ollessa 0.40 ”Schwarze Pfütze” -pysäköintipaikalla vähän ennen liittymää A71-tielle, kun Schick‑tiimi nousee vielä kerran autoista ja kiristää raskaat ketjut, joilla kuorma on kiinnitetty. On maaliskuu, ja kulunut viikko toi mukanaan vuoden ensimmäiset lämpimät päivät. Nyt on siitä huolimatta taas jäätävän kylmä.

Tähän asti kaikki on sujunut hyvin, mutta lentokentälle onkin vielä 210 kilometriä matkaa. Autojen valot värjäävät muuten pilkkopimeän reitinpätkän pehmeän oranssiksi. Poliisiauto, joka ohjasi saattueen tänne valtateitä ja maanteitä pitkin, lähtee paluumatkalle.

”Pääsimme täsmällisesti liikkeelle, se on tärkeää”, toteaa kuljettaja Walter Kleinhenz. Hän tuntee reitin. Tänään olosuhteet ovat kuitenkin tavallista vaikeammat: Kleinhenzin Arocs kuljettaa 37,5 tonnin painoista Y‑elementtiä. ”Arocs selviää siitä hyvin. Haasteena on 5,40 metrin leveys. Se voi johtaa tiukkoihin tilanteisiin”, Kleinhenz sanoo.

”Puoliperävaunun vetoautojamme käytetään usein raskaiden kuormien kuljetukseen. Arocsin myötä löysimme kyseiseen tarkoitukseen taloudellisen ratkaisun”, sanoo Stefan Eichholz, joka otti vuonna 2015 hoitaakseen yrityksen ajokaluston hallinnan.

Saattue on lähtenyt taas liikkeelle. Walter Kleinhenz vilkaisee MirrorCamin näyttöä vasemmanpuoleisessa A‑pilarissa. ”Järjestelmä on meille erinomainen apu. Kun käännyn perävaunun kanssa, kuva kääntyy mukana. Näin pystyn pitämään myös yhdistelmän takaosaa koko ajan silmällä.”

Saattueen edessä on nyt pitkä ylämäki. Etummaisen saattoauton takavalot etääntyvät kauemmas. 66,5 tonnin yhdistelmämassa alkaa sittenkin vaikuttaa. Kuljettaja Walter Kleinhenz painaa oikealla jalallaan pehmeästi kaasupoljinta. Vetoauton 390 kW:n teho vie Arocsin vaivattomasti takaisin paikalleen. Myös saattueen toinen Arocs ottaa syntyneen välimatkan kiinni.

Ajoneuvojono on tällä välin kääntynyt A3-tieltä Baselin suuntaan vievälle A5:lle. Edessä on reitin vaikein osuus, ja tänään, kun kyydissä on yksi Y-elementtien raskaimmista luokista, etenemisestä tulee tietyömaiden johdosta todella ahdasta. Walter Kleinhenz ripustaa radiopuhelimen kannattimeen. Arocs hidastaa ja kääntyy yksikaistaiselle tielle. Kleinhenz osoittaa MirrorCamin näyttöjä. Auton kummallekin puolelle jää vain 15 senttimetrin välimatka betonimuureihin. Poistumisliittymään asti vaaditaan täydellistä keskittymistä. Saattue etenee varovasti ja tunnustellen kohti määränpäätään.

Kello on nyt 3.50 aamulla. Autot saavuttavat rakennustyömaan sisäänkäynnin.

Lentokenttäalueella puhaltaa jäätävän kylmä tuuli. Kaikkien on noustava vielä kerran kyydistä kuorman kiinnityksen ja valaistuksen irrottamiseksi. Sen jälkeen kuorma puretaan. ”Näin tapahtui ainakin eilen.” Sittenkin jo rutiinia? Kleinhenz nauraa ja ohjaa ajoneuvoyhdistelmän kävelyvauhtia työmaalle. ”Ei, rutiiniksi tätä ei voi kuitenkaan sanoa.”