Hänen isoisänsä ja isänsä luottivat huolintatehtävissään uuden sukupolven, lyhyesti NG:n, puoliperävaunuyhdistelmiin. Dennis Rekate rakensi itselleen täsmälleen samanlaisen. Ja vieläpä epätavallisella moottorilla varustettuna.
Kymmenen sylinteriä puoliperävaunuyhdistelmässä.
Dennis Rekate halusi oikeastaan alusta alkaen NG:n. Huolinta‑alan perheyrityksen toimiston seinällä roikkuu useita valokuvia, joissa näkyy 1980‑ ja 1990‑luvun ajokalustoa: keskiraskaita uuden sukupolven oransseja puoliperävaunuyhdistelmiä, jotka kuljettivat huonekaluja eri puolille Saksaa. ”Juuri sellaisen minäkin halusin”, sanoo Rekate ja osoittaa kohti suurta korjaamohallia, ”ensimmäinen Oldtimerini oli kuitenkin tämä LPS 2032.”
Kisa oli tiukka.
Hän ei kuitenkaan päässyt eroon haaveestaan. Hän etsi ja etsi. Juuri kun hän oli lähtemäisillään hakemaan erästä 1748 SK ‑ajoneuvoa, hän sai tuttunsa kautta tarjouksen. Tarjous oli niin harvinainen ja houkutteleva, että hän halusi käydä katsomassa ajoneuvoa joulun ja uudenvuoden välillä. Koeajon jälkeen kaikki oli selvää: juuri sen hän halusi.
Aiemmin puhtaanvalkoinen 1936 S, jossa oli kaukoliikenteen ohjaamo, oli italialainen vientimalli, joka oli rekisteröity käyttöön vuonna 1987. Mittariin oli kertynyt 350.000 kilometriä. Historiallisen auton luvan saaminen ajoneuvolle ei ollut ongelma. Hitsaamattomalle korille piti tehdä vain pieniä peltitöitä keulan alareunaan, minkä jälkeen Rekate maalautti rungon rubiininpunaiseksi ja korin oranssiksi.
1987
NG 1936 rekisteröitiin käyttöön ensimmäisen kerran – Italiassa.
Tekniikka.
Mercedes‑Benz NG 85 1936 S.
Vuosimalli: 1987/1988
Moottori: OM 423
Iskutilavuus: 18.270 ccm
Teho: 261 kW (355 hw)
Sylinterijärjestys: V10
Vaihteisto: 16‑vaihteinen, kaksois‑H‑vaihdekaavio puolittajalla
”Oldtimer‑kuorma-autotkin ovat hyötyajoneuvoja – ja haluan pystyä käyttämään niitä.”
Historiallisia löydöksiä.
Ajoneuvon sisätiloista löytyi edelliselle kuljettajalle kuuluneita tiekarttoja ja ajopiirturin kiekkoja. ”Uuden sukupolven syväkuormauslava ajoi suuria viinitynnyreitä Leccen seudulta Espanjaan”, kertoo Rekate ja kaivaa apukuljettajan istuimen takaa esiin alkuperäisen italialaisen rekisterikilven. ”Kaikki on vielä tallessa.” Koska Rekate arvostaa historiallisia yksityiskohtia, hän toi vanhojen karttojen joukkoon omia karttojaan ja varusti hytin sopivilla tarroilla ja viireillä. Maalauksen yhteydessä hän jopa liimasi auton takaosaan alkuperäisen italialaisen runkokyltin. ”Niitä ei ole saatavilla enää uutena”, hän sanoo. Auton tekniikka vastaa kokonaisuudessaan jopa 33 vuoden käytön jälkeen uutta, joten kuorma‑automestari Rekate joutui korjailemaan autoa vain kosmeettisesti.
Mallisarja.
Ohjaamo, moottorit, akselit tai vaihteisto – uuden sukupolven tylppänokkaisissa Mercedes‑Benz-ajoneuvoissa lähes kaikki on uutta verrattuna LP‑sarjaan. Moottoreiden 400‑mallisarjaan pohjautuvan modulaarisen järjestelmän ansiosta V‑moottoreissa on kuusi, kahdeksan ja kymmenen sylinteriä. OM 423 ‑moottoria on käytetty vuodesta 1985 alkaen pääsääntöisesti rakennusteollisuudessa. Puoliperävaunuyhdistelmissä sitä käytetään todella harvoin.
Kaukoliikenteen ohjaamossa on kokonaan suljettu lattia ja kytkentä, joka vie ohjaamon kippauksen yhteydessä kytkentätangon ulos teleskoopin tavoin. Tällainen rakenne eristää ääniä erityisen hyvin.
Tällä tavoin varusteltuna hän on ajanut 1936-autollaan jo muutamia pieniä keikkoja yritykselle. Mutta ne jäävät kuitenkin poikkeuksiksi. Silti: ”Nämä ovat kuorma-autoja – joita haluan pystyä käyttämään siihen tarkoitukseen”, sanoo perheyrityksen ajokalustuksesta vastaava Oldtimer‑fani. Seuraavana on vuorossa yhteydenotto silloiseen kuljettajaan. ”Tein samoin myös LPS:n kanssa, ja ensimmäinen omistaja – huolitsija – oli todella innoissaan kuullessaan, että auto on vielä olemassa.”
Kuvat & video: Alexander Tempel