Moderni? Ei suinkaan. Luotettava? Ehdottomasti! Vuonna 1962 Jakob Horvatin L 3000 ei ollut ainoastaan yli 20 vuotta vanha, vaan sillä oli myös ajettu 2.239.000 kilometriä entisen Jugoslavian usein kuoppaisilla teillä sen ollessa Horvatin omistuksessa. Horvat oli ostanut sen vuonna 1940, ajanut sitä ensin dieselillä ja sitten kaksi vuotta myöhemmin hän oli siirtynyt käyttämään sitä dieselpulan takia puukaasulla. Siihen mennessä autolla oli ajettu jo 261.000 kilometriä. Se on pysynyt uskollisena omistajalleen, sillä kaikkina näinä vuosina sille on tehty vain kaksi mainittavampaa korjausta. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Horvat olisi kiintynyt autoon: ”Kaikki korjausten yhteydessä vaihdetut alkuperäiset osat ovat edelleen omistuksessani”, hän sanoo. Ehkä L 3000 on vielä nykyäänkin käytössä?

Kun Belgiassa vuonna 1962 noin 80 prosenttia kotitalouksista lämmitti edelleen hiilellä, kerrostalojen, teollisuusrakennusten jne. keskuslämmityksissä ollaan selvästi siirtymässä polttoöljyn käyttöön, toimitus toteaa. Se on kasvavaa liiketoimintaa esimerkiksi brysseliläiselle Chantier Houillerille, joka käyttää kuljetuksiin L 312, L 328 ja LS 328 ‑kuorma-autoja. Tärkeä argumentti tähdellä varustetun kaluston puolesta on kaluston ja dieselpolttonesteen käytön järkeistäminen, sanoo toiminnanjohtaja Weits: ”Kuorma-autojemme moottorit käyvät joka päivä tauotta kello seitsemästä keskiyöhön. Voit rinnastaa 23–25 litraa dieselöljyä 55 litran bensiininkulutukseen. [...] Autot huolletaan kesällä niin perusteellisesti, ettei talven valtavassa kuormituksessa pääse syntymään vikoja. Se on jälleen yksi argumentti Mercedes‑Benz-autojen puolesta”, sanoo Weitz. ”Autoissanne ei todellakaan ole juuri lainkaan vikoja.”

Chantier Houiller ‑yhtiössä myös myynti on järkeistetty: taloyhtiöt ja yksityiset kotitaloudet voivat solmia öljyntoimitussopimuksen. ”Jokaisesta tilaajasta on arkistokortti, josta käy ilmi, milloin polttoöljyä on täydennettävä. [...] Toimitukset voidaan järjestää siten, että kokonaisten katujen asukkaat saavat toimitukset peräkkäin.”

Acide Carbonique Pur (A.C.P.) kuljettaa täysin toisenlaisia nesteitä: yritys valmistaa hiilihappoa, propaanikaasua ja butaanikaasua viidessä tehtaassa. Puristetut lopputuotteet toimitetaan L 328:lla kaikkialle Belgiaan. Sodan aikana käytettiin vielä amerikkalaisia autoja, kertoo pääjohtaja Marquis de Murga – oltiin tyytyväisiä, että oli ylipäätään kuorma-autoja. A.C.P. siirtyy järkeistämissyistä Mercedes‑Benziin: ”Hyötykuorma vastaa täsmälleen yhden päivän toimitusta. Se säästää matkoja ja auttaa välttämään ylitöitä”, Marquis sanoo. Myös autojen kestävyys vaikuttaa päätökseen: ”Korjaukset? Niistä en voi sanoa mitään, koska minulla ei ole toistaiseksi ollut niitä, vaikka useimmilla autoilla ajetaan 40.000–50.000 kilometriä vuodessa”, de Murga sanoo. Kaiken kaikkiaan kuorma-autot ovat täydellinen käyntikortti – ja lisäksi ne maalataan joka vuosi uudelleen!

Useat toimitukset ylittävät jo tuon rajan: ”Mercedes‑Benz L 312 ‑tyypin kuorma-auto, jonka hyötykuorma on 4.600 kg, toimittaa säännöllisesti lihavalmisteita Belgian armeijalle Saksaan. ’Tämä auto ei kuitenkaan riitä’, sanoo johtaja Mertens. ’Käytämme kolmea suurta Mercedes‑Benz-autoa (L 322, LP 322 ja LP 312) ja kymmentä L 319 ‑autoa’.”

Innostus perustuu kokemukseen: ”Vuonna 1952 valmistettu L 3500 kulkee edelleen päivittäin ensimmäisellä moottorillaan, ja sillä on tähän mennessä ajettu 513.000 kilometriä.” Mertens jatkaa: ”Asiakaspalvelun suhteen olemme hyvin vaativia, koska emme hyväksy pienintäkään huolimattomuutta varsinkaan Mercedes‑Benzin osalta. Juuri siksi ostamme Mercedes‑Benz-autoja.”

Miten kaikki saadaan sopimaan mukaan: ”Daimler‑Benz AG:n erittäin laajan tuotevalikoiman vuoksi emme valitettavasti pysty käsittelemään koko valikoimaa jokaisessa numerossa. Jos haluat yksityiskohtaisen kuvauksen tyypistä, jota ei ole tässä kuvattu, pyydä sitä meiltä. Vastaamme kaikkiin kysymyksiin mahdollisimman pian.” Kuitenkin yleiskuva antaa käsityksen mahdollisuuksien runsaudesta.