Erityistä kaupunkilogistiikkaa: Miten Atego pitää asiat liikkeessä Schleswig‑Holsteinin yliopistollisessa sairaalassa.

Lyypekin hansakaupungin kirkontornit näkee helikopterikentältä. Rakennuksen juurella on toinen, yhtä monipuolinen kaupunkimaisema: Schleswig‑olsteinin yliopistollisen sairaalan kampus. Jalankulkijoita ja nojapyöräilijöitä, takseja ja kaupunkibusseja: 55 hehtaarin suuruisen alueen kaduilla liikkuvat lähes kaikki liikkujat, joita kaupungissa odottaa näkevänsä. Ja kun katselee ympärilleen, näkee väistämättä myös kuorma-autoja ja pakettiautoja, joissa on sekä sairaalan logo että tähti.

”Käytämme materiaalien kuljetukseen kolmea Ategoa”, Gerhard Plate sanoo. Tämä 57‑vuotias kalustopäällikkö on vastuussa Lyypekin sairaalan ajokalustosta, johon kuuluu myös joitakin Mercedes‑Benz Sprintereitä. Lisäksi Kielissä on käytössä viisi Ategoa ja muita Sprinter‑malleja. Lyypekin ja Kielin kaksi suunnilleen samankokoista sairaalaa muodostavat yhdessä Saksan toiseksi suurimman yliopistosairaalan Berliinin Charitén jälkeen. Tässä valtion omistamassa laitoksessa on lähes 16.000 työntekijää, ja siellä hoidettiin viime vuonna 440.824 potilasta, joista noin kolme neljäsosaa oli sairaalahoidossa. Kummallakin paikkakunnalla olevat osastot ja muut tilat sijaitsevat yhteensä 103 rakennuksessa.

Lyypekin sairaala‑apteekissa lääkkeitä kerätään ja pakataan lakkaamatta. Hoitohenkikökunta tarvitsee hygieniatuotteita. Potilaat haluavat syödä useita kertoja päivässä. Siksi sairaalan ateriapalvelut tuottavat noin 9.000 ateriaa päivässä.

Kaikkien materiaalien ja elintarvikkeiden kuljettaminen määränpäähän vaatii huippuluokan logistista suorituskykyä. Korvaamaton apulainen Atego kulkee väsymättä pitkin pitkää sisäpihaa Lyypekin kampuksen eteläpäässä. Siellä sijaitsevat keskusvarasto ja apteekkituotteiden jakelu. Lisäksi siellä on osasto, jossa ateriat tarjotaan sairaalan omissa astioissa. Täällä on kuhinaa aamuvarhaisesta myöhäiseen iltapäivään asti.

”Monet toimituksistamme tehdään kiinteillä reiteillä”, Plate kertoo. Päivätoimintaan kuuluu myös enemmän tai vähemmän spontaania toimintaa. ”Kyseessä voi olla jotain painavaa ja hankalaa, kuten leikkauspöytiä, vuoteita tai ultraäänilaitteita, mutta myös jokin pieni toimitus.” Jonkin verran kuljetetaan lääkkeitä, joita tarvitaan kiireellisesti osastolla ja joiden toimittamiseen ei ole sillä hetkellä käytettävissä pienempää ajoneuvoa. Lisäksi yksi Ategoista kuljettaa jatkuvasti jätepaperia – erityisesti pakkausmateriaalia – sairaalan omalle kierrätysasemalle.

Kun kävelemme pihan poikki kalustopäällikön kanssa, näemme siellä lyypekkiläisen Ategon, jonka rekisterikilpi alkaa kirjaimilla ”HL–KI”, sekä toisen, jossa on käänteinen yhdistelmä ”KI–HL”: ”Se kulkee päivittäin näiden kahden paikkakunnan välillä ja kuljettaa tavaroita Kielistä Lyypekkiin ja lääkkeitä Lyypekistä Kieliin”, kertoo Plate.

Kuorma-autossa on myös kylmäkontti nimenomaan lääkkeitä varten. Kielin ”pendleri” on Atego 924, kun taas Lyypekissä käytetään kevyempää versiota. Hyvästä syystä: ”Kuorma-automme liikkuvat ainoastaan kampuksella, ja täällä on ahdasta”, Gerhard Plate kertoo. ”Siksi tarvitsemme auton, jonka kääntösäde on mahdollisimman pieni – ja Atego 818 on sellainen.” Kaikissa kuorma-autoissa on turvallisuussyistä peruutuskamera.

Sairaalan logistiikka asettaa omat haasteensa. Kuorma-autojen päivittäinen ajomatka on lyhyt, enintään 20 kilometriä, mutta kuormitus on kuitenkin suuri: Kampuksen liikenne pakottaa pysähtymään jatkuvasti. ”Atego suorittaa tehtävänsä niin kuin pitääkin”, sanoo Plate. Jotta takanostoseinää ei tarvitsisi avata joka lastauksen tai purkamisen yhteydessä ja siten menettää aikaa, kuorma-auton konteissa on lisäovi oikealla puolella.

Kaikki kuorma-autot on liisattu. Ne vaihdetaan 3 – 4 vuoden kuluttua seuraavaan malliin ja niitä huolletaan tällä välin säännöllisesti. ”Myös se on yksi syy siihen, että olemme päättäneet panostaa Mercedes-Benziin: Niiden huolto on huipputasoa!”

Lyypekin laitoksen päivittäinen keskiarvo on noin 1.600 konttisiirtoa pääosin tyhjillä käytävillä. Hissit vievät ajoneuvot lastaus- ja purkupaikoille, jotka sijaitsevat joskus viidennessä kerroksessa. Heti kun ajoneuvot saapuvat alueille, joilla ne saattavat kohdata sairaalan henkilökuntaa, ne soittavat nauhalta kuuluvalla ystävällisellä ja määrätietoisella naisen äänellä varoituksen: ”Tehkää tilaa!”

Järjestelmä on tehokas, mutta se ei tavoita läheskään kaikkia osastoja. Sitä paitsi: Monia raskaita tai tilaa vieviä tavaroita voidaan kuljettaa vain kuljetuskoripäällirakenteessa. ”Kuorma-autot ovat edelleen välttämättömiä kummallakin yliopistosairaalan toimintapaikkakunnalla logistiikkamme kannalta”, sanoo Gerhard Plate.