Työ Tirolissa: Wacker GmbH:n tiimi kuljettaa kookkaita kuormia yli 2.000 metrin korkeuteen.
Kaikki millimetrin tarkkaa työtä.
Alexander Pfänder katsoo ylös vuorelle: ”Tämä on varmasti ainutlaatuinen työtehtävä.” Hän tarkoittaa Tagebau-kippikuuppa-auton jättimäistä kippikuuppaa, joka on tarkoitus viedä serpentiiniteitä pitkin ylös. Se on viimeinen kuljetus toimeksiannossa, jossa filderstadtilainen Wacker GmbH on vienyt menneinä kuukausina kippikuuppia ja alustoja Bremerhavenista Etelä-Tiroliin. Alustat ja kippikuupat kootaan vasta ylhäällä 2.000 metrin korkeudessa.
Pysäköintipaikalla alhaalla laaksossa, jossa Pfänder juuri nyt seisoo, saattue pitää myöhemmin illalla viimeisen välipysähdyksen ennen vuorelle ajoa. Nyt keskellä viikkoa se on tyhjä. Taukopaikka muistuttaa vanhojen tankkauspisteiden ja pikaruokaravintolan yhdistelmän ansiosta amerikkalaista ruokapaikkaa. Vanhan kuorma-auton hylky palvelee täällä todennäköisesti viimeisessä tehtävässään koristeena. Tämä on moottoripyöräilijöiden suosittu kohtaamispaikka.
”Kuorma-autolta vaaditaan tietenkin paljon. Tarvitsemme tähän erittäin kestävän auton.”
Kuusi tuntia myöhemmin: Saattueen valot upottavat pysäköintialueen oranssinväriseen valoon. Kuljettaja Tobias Helbing tarkastaa kuormansa vielä kerran. Moottoritiellä taitetut 200 kilometriä eivät aiheuttaneet kummempia vaikeuksia. Saattoautot pitivät huolen siitä, että yhdistelmän ympärille jäi riittävästi tilaa. ”Niiden avulla saamme käyttöömme kaksi ajokaistaa – moottoritie ei tosiaan ole ongelma”, Helbing sanoo. Mutta nyt vaaditaan kovia hermoja.
Määränpäähän on jäljellä 19 kilometriä, ja niille mahtuu kaltevuudeltaan jopa 16 prosentin osuuksia, kylien läpiajoja ja serpentiinimutkia: Reitti on omaa luokkaansa. ”Meiltä kaikilta vaaditaan jatkuvasti kovaa keskittymistä, luonnollisesti erityisesti kuljettajalta”, sanoo liikennevastaava Pfänder, joka istuu nyt etumatkustajan paikalla. ”Kuorma-autolta vaaditaan tietenkin paljon. Tarvitsemme tähän erittäin kestävän auton.”
2000
metriä korkealla sijaitsee saattueen määränpää. Ei mikään ongelma Arocs 2663 ‑autolle. Ihmisellä ja koneella on silti paljon tehtävää.
Tiukkoja kaarresäteitä, kapeita kylien läpiajoja.
Ensimmäisen kurvin Arocs ajaa vielä kävelynopeudella. Seuraavassa se on hitaampi. OM 473:n ahkerointi kuuluu tässä vauhdissa hyvin – 460 kW:n teho ei jää hiljaiseksi. Helbingin näytölle syttyy hidastimella varustetun turbokytkimen symboli. Se tulee seuraavien 40 minuutin aikana käyttöön vielä useamman kerran. Yhdistelmä etenee hitaasti siirtelytilassa vasemmalle kääntyvän kurvin läpi. Tien reunalla oleva jyrkkä kallioseinämä on nyt niin lähellä, että se peittää ohjaamosta ajautuvan näkymän kokonaan. Ohjauspyörän on lähes ääriasennossa. Yksi pakettiautoja ajavista kollegoista ilmoittaa radiopuhelimella, miten paljon tilaa takana oikealla on vielä jäljellä ennen seinää. Edessä tilaa on nyt enää muutama sentti … Helbing virnistää: ”Mahtuu. Onnistuihan tämä edelliselläkin kerralla.” Ihan kuin se olisi aina yhtä helppoa.
Puita, kylttejä, luonnonkivimuureja.
Työ, jota tiimi täällä kuljetus kuljetukselta tekee, on millintarkkaa. Kippikuuppa on lähes kuusi metriä leveä, 18,50 metriä pitkä, 4,30 metriä korkea ja 55 tonnin painoinen. Mukaan tulee sitä paitsi aina vielä jokin lisähaaste. Sää, pimeys, uudet esteet … Tänään ainakin sää on sopiva, on jo melkein kesä. Helbing: ”Kun ajoimme ensimmäisiä kertoja tänne ylös, tilanne oli siinä suhteessa kriittisempi. Lumi ja jää eivät helpota matkantekoa. Jopa tuuli voi vaikuttaa ajoon, koska kippikuuppa muodostaa sille suuren tarttumapinnan.”
Saattue saavuttaa seuraavan kylän. Kyseessä on yksi kriittisistä kohdista, tie jyrkkenee jälleen. Erään talon katto ulottuu tielle asti. Taas vaaditaan millintarkkaa työtä, ja tahti hidastuu kävelyvauhtiin. Heti sen jälkeen tiimiä odottaa 400 metrin esterata puista, kilvistä ja luonnonkivimuureista.
Kylästä poistuttaessa kuorma-auto pysähtyy viimein kokonaan. Erään karjaportin aita otetaan tilapäisesti pois. Se on liian korkea, kuormasta maahan on 1,10 metrin matka. Kun kuorma on 5,90 metriä leveä, se ulottuu paljon yli tässä kohtaa vähän kapeamman ajoradan.
Serpentiinitie vie kilometri kilometriltä ylöspäin – ja aina välillä taas jyrkästi alaspäin. Helbing: ”Tämäkin on hidastimella varustetun turbokytkimen heiniä, jarrua en tässä tarvitse.”
Intensiivisen työpäivän päätteeksi seitsemänakselinen yhdistelmä saavuttaa pysäköintipaikan, jossa kippikuuppa asennetaan lähipäivinä alustan päälle. Avoimen ikkunan läpi puhaltaa raikas tuuli, täällä ylhäällä on jopa kymmenen astetta kylmempää kuin laaksossa. Rinteillä on vielä lunta.
Yhdistelmä puretaan huomenna. Alexander Pfänder kiittää tiimiä, tunnelma on hyvä ja tehtävä suoritettiin erinomaisesti. Hän keskustelee Tobias Helbingin kanssa lyhyesti tulevasta viikosta. Hän tarvitsee Helbingiä ja hänen Arocsiaan Pohjois-Saksassa. Sitten hän lähtee hotelliin. Hän voi nukkua yönsä hyvin.
Kuvat: Mathias Aletsee
Video: Martin Schneider‑Lau